En sanoisi, että yhteiskuntamme on ihan sairasta, mutta faktoista on vaikea lähteä kiistelemään: aika monella meistä on pienempiä tai isompia ongelmia oman mielen, alkoholin, rahan käytön tai minkä tahansa muun aiheen kanssa. Kun yhteiskuntamme on kuitenkin suhteellisen menestyvää, ihmisten on vaikea tunnustaa, että he tarvitsevat apua, ja siitä johtuu se, että ihmiset yrittävät ratkaista kaikki ongelmansa itse – oli sitten kyse uhkapeleistä, masennuksesta tai alkoholista. Tyhmänä muistutuksena vaan: me olemme kaikki vain ihmisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä jokaisella on täysi oikeus kärsiä erilaisista ongelmista ja samalla sitä, että kaikki meitä ympäröivät ihmiset kokevat välillä huonoja hetkiä tai jopa kausia. Kun olet vaikeassa tilanteessa, yhteiskunta ei ole sinun vihollinen, vaikka siltä se välillä vaikuttaakin.

Onko Tämä Luottamuksellista?

Kaikki tietävät, että Suomessa keskustelut lääkäreiden kanssa ovat aina täysin luottamuksellisia. Hakeutuminen lääkäriin voi olla kuitenkin vaikeaa, varsinkin jos kyse on enemmän sosiaalisesta kuin jostain muusta ongelmasta: tarkoitan siis perheongelmia, joita ei viitsi kertoa vieraalle ihmiselle, tai muita mieltä askarruttavia asioita. Jotkut asiat eivät todellakaan vaadi lääkäriin menoa, ja siinä vaiheessa enemmistö yrittää pärjätä ongelmiensa kanssa yksin. Ei niitä kavereillekaan helposti kerrota eikä välttämättä aviopuolisolle, varsinkin jos aviopuoliso on osallistunut ongelman syntyyn. Kenen luokse mennä? Mistä pyytää neuvoa, tukea tai apua?

Onko Tämä Luottamuksellista?

Yllättävän useassa tilanteessa apunasi ja tukenasi voi toimia pomosi. On yleistä, että esimiehemme ovat meitä vanhempaa ja sen kautta usein myös kokeneempaa porukkaa, ja kaiken lisäksi täytyy muistaa: pomosi on aina oikeasti kiinnostunut siitä, että pärjäisit työssäsi ja arkielämässäsi hyvin, koska sinun työstäsi riippuu myös muiden työ ja firman saavutukset. Siinä vaiheessa, kun kaikki tuntuu karkaavan käsistä, kenenkään ei tarvitse odottaa, kunnes töissäkin alkaa mennä huonommin, vaan asia kannattaa nostaa esille ja keskustella siitä avoimesti. Kokenut ja ammattitaitoinen esimies on aina sitä mieltä, että jos ihminen tarvitsee apua, tukea tai lepoa, se pitää hänelle järjestää – vaikka sairasloman kautta, mutta järjestää joka tapauksessa. Kokenut esimies ymmärtää siis sen, että jokaisen ihmisen työkyky on aina parempi, kun tämän mieli on täysin terve eikä häntä vaivaa mikään. Jos esimiehesi ei pysty auttamaan sinua tilanteessa, hän tunnustaa sen ja antaa muita neuvoja – suosittelee vaikka lääkäriin hakeutumista, jos sivullisena näkee, että nyt sille on oikeasti tarvetta.

Luottamuksellista

Tukiryhmien Vaikutus

Sanoisin, että hakeutuisin tukiryhmään vasta silloin, kun olen käynyt mieltäni vaivaavan asian jo pomoni kanssa. Ehkä minulla oli vain niitä hyviä pomoja, kun taas joillakin ihmisillä he ovat huonompia, mutta jotenkin minusta tuntuu, että perheen ja ystävien jälkeen juuri pomosi on se henkilö, jota oikeasti kiinnostaa. Jos näin ei kuitenkaan ole, tukiryhmä voi toimia hyvänä apuna. Tukea tarvitseva ihminen on yleensä hyvin riippuvainen siitä ajatuksesta, että häntä tarvitaan ja että hänestä sekä hänen hyvinvoinnistaan on kiinnostunut myös joku muu kuin hän itse. Jos ei ole todellakaan mitään syitä hakeutua lääkäriin, sitä ei tarvitse tehdäkään: useimmiten lääkäri tulee käsittelemään sinua potilaana eikä ihmisenä, ja hänen tehtävänsä on palauttaa sinut takaisin normaaliin yhteiskunnan elämään mahdollisimman pian. Tukiryhmässä tilanne on erilainen: siellä pyritään rakentamaan sellaisia suhteita ryhmän jäsenten välillä, että he tuntisivat vastuuta sekä itsestään että muista jäsenistä – ja sen kautta jokaisella olisi siis kokonainen ryhmä kannustavaa porukkaa. Vertaistukiryhmät ovat usein anonyymeja, ja säännöllinen käyminen niissä keskustelemassa asioista auttaa monessa tapauksessa paljon paremmin kuin lääkärin kirjoittamat sairaslomat ja lääkkeet. Ja taas kerran: olemme kaikki vain ihmisiä.