Suomalaisuus pitää sisällään monia asioita. Suomalaisuuden käsitteeseen kuuluu saunominen, tarkka ajan käyttö, rehellisyys ja vastuullisuus. Yhteiskuntamme on todellakin hyvin vastuullinen, kun sitä verrataan monen muun valtion yhteiskuntiin, ja todennäköisesti juuri siitä syystä Suomea kehutaankin ympäri maailmaa hyvistä elinolosuhteista sekä kansalaisten luottamuksesta toisiinsa. On kuitenkin poikkeuksia meilläkin – merkittäviä ja erittäin ikäviä.

Maineen Merkitys

Suomi, niin kuin kaikki sen kaupungit, on melko pieni maa. Ihmiset pitävät tiukasti kiinni hyvästä maineestaan eivätkä koskaan paljasta, jos ovat hyvien kausien jälkeen päätyneet vaikeuksiin, koska se on ikään kuin ympäröivän yhteiskunnan pettämistä. Omatuntokin kärsii, kun jokin asia alkaa mennä päin seinää. Suomalaisen ihmisen on vaikea puhua virheistään, koska hyvin todennäköisesti yhteiskunta tulee moittimaan häntä suoraan naamaan. Tällainen yhteiskunnan reaktio ei kuitenkaan ole toimiva tapa auttaa ihmistä päästä takaisin jaloilleen. Esimerkkejä?

Maineen Merkitys

Poliisit ja alkoholi on erittäin vakava ongelma. Kun poliisin palveluksessa työskentelevä ihminen ei yksinkertaisesti pysty käymään baarissa tai yökerhossa omassa pienessä kaupungissaan, hän juo kotona. Pohjoismaiden ihmisillä ei ole geneettisesti vahvaa vastustuskykyä alkoholille, jos meitä verrataan vaikka espanjalaisiin tai georgialaisiin, ja se näkyy meidän alkoholismitilastoissa. Yksin kotona juova poliisi tulee helposti riippuvaiseksi alkoholista, ja kun poliisimiehet lähtevät eläkkeelle muita aikaisemmin, alkoholismi voi tulla jo erittäin vakavaksi ongelmaksi: töitä ei ole, yrittäjäksi ei haluta, eläke riittää, miksei joisi viinaa? Siinä vaiheessa, kun paljastuu, että hän käyttäytyy kotona väkivaltaisesti ollessaan juovuksissa, hän on jo yhteiskunnan moittima henkilö. Menetetty kansalainen. Arvatkaa kaksi kertaa, kuinka moninkertaiseksi kasvaa tällaisen ihmisen kynnys mennä hakemaan apua, kun hän ymmärtää, ettei omalta yhteiskunnalta saa muuta kuin moitteita?Ulosotto on toinen vakava ongelma. Ihmiset ottavat lainoja ja velkoja eivätkä välttämättä pysty ennakoimaan kaikkea hyvin ja tarkkaan. Joidenkin olosuhteet muuttuvat täysin, jotkut vaihtavat ajatteluaan ja elämä muuttuu sen kautta, ja jotkut epäonnistuvat yrittäjyydessä. Suomalaisessa yhteiskunnassa velat on pakko maksaa pois: se on koko maan hiljainen sääntö. Totta kai velat vanhenevat jossain vaiheessa, mutta se ottaa aikaa. Suomessa ei ole sellaista proseduuria kuten monessa muussa maassa on, tarkoitan henkilökohtaista konkurssia. Toisaalta, Suomessa ei ole matkustuskieltoa, ja siinä mielessä Suomen tilanne on paljon parempi: velallinen voi ottaa ja lähteä ulkomaille, missä ulosotto ei häntä perässä seuraa. Netissä on olemassa kokonaisia sivuja, missä Suomen veloista muuttaneet ihmiset keskustelevat toistensa kanssa heidän elämästään muuton jälkeen. Ulkomaille muuttaminen on aina vaikeaa, mutta joidenkin mielestä velkahelvetin vetäminen on vielä vaikeampaa. Yhteiskunta kuitenkin heitä moittii – siis kaikkia heitä, joiden raha-asiat ovat syystä tai toisesta menneet pieleen. Haukkuminen tosin loppuu siinä vaiheessa, kun joku tästä esimerkillisestä yhteiskunnasta joutuu itse vaikeuksiin ja liittyy ulosmittauksesta kärsivien piiriin. Mikä meitä siis oikeasti vaivaa?

Maineen Merkitys

Kaipaatko Haukkumista Vai Kannustusta?

Olen sitä mieltä, että meidän pieni yhteiskunta toimii ikään kuin isona perheenä. Meidän ”hylätyt kansalaiset” ovat meidän omalla vastuulla, sillä he ovat saaneet kasvatuksensa juuri yhteiskunnastamme. He tarvitsevat tukea. Kuinka paljon tilanne muuttuisi ja kuinka monen ihmisen kohdalla se ei olisi ehtinyt karkaamaan käsistä, jos ihmiset pystyisivät puhumaan ongelmistaan avoimesti pelkäämättä moittimista ja haukkumista? Sitä minäkin. Meidän yhteiskunnassa tilanne on kuitenkin niin, että alkoholisti yrittää upottaa murheensa viinaan ja velalliset yrittävät maksaa velkojaan ottamalla entistä epäedullisempia lainoja. Ihan oikeasti, mikä on yhteiskuntamme ongelma, kun emme tue näitä ihmisiä vaan jaksamme vain moittia? Pitäisikö meidän viimeistään nyt hyväksyä, että kaikki olemme täällä tavallisia ihmisiä, jotka tekevät virheitä? Toivoisin, että Suomeen perustettaisiin enemmän sellaisia tukikeskuksia ja -ryhmiä, joissa ihmiset saisivat oikeaa apua sekä ammattilaisten että muiden ihmisten kokemusten kautta. Mitä mieltä olette asiasta, hyvät lukijat?